On varhainen kevät ja luonto on herännyt taas henkiin pitkän talven jälkeen. Aamuauringossa välkehtivää merta katsellessani tuntuu siltä, että myös talven jähmeä mieleni sulaa kevään valossa ja tuo olemiseen keveyttä. Ihailen jääpeitosta vapautunutta merta ja siitä heijastuvaa taivaan sineä. Päivän mittaan alkaa taivaalle kerääntyä pilviä, jotka...
Olen jälleen kerran vaeltamassa Pyreneiden vuoristossa, retkikohteena Rock de Sant Salvador. Jo kaksi kertaa aiemmin olen retkeillyt tässä maastossa ja eksynyt pahemman kerran, ja toivon, että nyt selviän retkestä ilman suurempia ongelmia. Kristillisessä uskossa Sant Salvador tarkoittaa pelastautumista, vapautumista maallisista synneistä. Olen...
Olen viettänyt vapaapäivän, jonka päätteeksi katson illalla elokuvan. Istahdan mukavasti kotisohvalle ja annan elokuvan tempaista minut mukaansa. Rentoudun täysin ja antaudun tarinan vietäväksi. Elokuvan päättyessä tunnen kummallisen levottomuuden hiipivän sisälleni. Tiedän kokemuksesta, että tällaisessa tilassa on turha edes yrittää saada unen...
Palaan Pyreneiden vaellukselta, mutta kun saavun perille, en löydä kodin avainta. Etsin sitä taskuistani, repusta, autosta, pihan piilopaikoista - kaikista mahdollisista ja mahdottomankin tuntuisista paikoista, mutta avain pysyy hukassa. Lähtiessäni olin sulkenut ovet ja ikkunat huolellisesti, eikä jäljelle jää muuta vaihtoehtoa kuin murtautua...
Vaellusta seuraava päivä aukeaa aurinkoisena. Nautin varhaista lounasta kylän keskustorin pienen ravintolan terassilla ja antaudun pyhäpäivän autuaalle olemiselle, seuranani kirkon kellojen sunnuntaisoitto ja satunnaisten ohikulkijoiden "bon appétit" toivotukset.
Loppukesäinen päivä on kääntymässä iltaan. Istun auringon lämmittämällä kalliolla ja katselen, kuinka päivän viimeiset auringonsäteet valaisevat kalliomäntyjä luoden niille suorastaan taianomaisen säihkeen. Tuntuu kuin hengittäisin samaan tahtiin luonnon kanssa ja säihkyisin yhdessä kullanhohtoisen honkien kanssa. Antaudun olemassaolon ihanuudelle...
On syksy ja askeleeni vievät minut vaeltamaan. Nautin Pyreneiden vuoriston kuulaudesta ja käsin kosketeltavasta rauhasta. Luonto on pukeutunut kauneimpaan väriloistoonsa ja lumoaa minut niin, että matka taittuu lähes huomaamatta. En ole tuntikausiin kohdannut muita ihmisiä, ja niinpä yllätyn, kun vastaani tulee toinen vaeltaja. Hän vaikuttaa hyvin...
Haluan lausua muutaman sanan videokirjastani Rannaton Silta. Kiteytettynä sen sanoman voi supistaa kysymyksiin: kuka tai mikä minä olen, kuka sinä olet, mikä on todellinen identiteettimme? Kun kehoni lakkaa olemasta, niin katoanko minä? Itsetutkimus on väline, jonka avulla voin sukeltaa pintaa syvemmälle ja tutkia olemisen todellisuutta.
Henkiset...
Lepään alkukesäisen illan hiljaisuudessa. Ainoat korviini kantautuvat äänet ovat laineiden vieno liplatus ja käen kauaksi kantautuva kukunta. Olen yksin keskellä ei mitään, vaan olenko yksinäinen? Hiljaisuus samaistetaan myös äänettömyyteen, mutta hiljaisuus on mahdollista kokea olosuhteista riippumatta – jopa keskellä meluisaa kaupunkia.
Alkukesäinen päivä on heleän kaunis. Vuosi vuodelta olen yhä haltioituneempi Pohjolan kesän valosta. Kuinka kauniisti tyynen veden pinta heijastaakaan siihen piirtyneitä siluetteja! Katselen suorastaan lumoutuneena valon ja varjon leikkiä ja jollakin merkillisellä tavalla koen, että en ole ainoastaan katsoja vaan suorastaan olennainen osa...